Ilmakuva syksyisestä Oulusta

Merikosken kalatie

Tunnetuksi ja suosituksi maamerkiksi muodostunut Merikosken kalatie mahdollistaa kalojen nousun merestä voimalaitoksen ohi Oulujoen yläjuoksulle. Lohi ja muut vaelluskalat pääsevät etenemään jokisuulta 40 kilometrin matkan Montan voimalaitokselle saakka sekä Oulujoen sivuhaaroihin, Muhos- ja Sanginjokeen.

 


Kalatien portilta kalat nousevat 750 metrin taipaleen, joka on porrastettu 64 portaalla 11 metrin korkeuteen merenpinnasta. Kalatien suunnittelun ja toteutuksen haaste on ollut tämän monivaiheisen reitin viitoittaminen. Reitin kuljettuaan kalat jatkavat Merikosken voimalaitoksen yläaltaaseen ja edelleen kohti latvavesiä. Joesta takaisin merelle kalat pääsevät voimalaitoksen läpi veden mukana. Telemetriatutkimuksen ja muiden havaintojen mukaan kalat selviävät tästä hyvin.

Kalatiessä on kolme osaa. Suuaukko avautuu voimalaitoksen vieressä olevaan vanhaan nippu-uittokanavaan. Keskimmäinen osa on entiseen koskiuomaan ruopattu nousu-ura, ja loppunousun muodostaa Hupisaarten puiston osin puromaiseksi maisemoitu osuus. Hupisaarten puolella kulkeva kalatien betoniseinämä on saanut uuden ilmeen toukokuussa 2015, kun Myllytullin koulun 8. luokan oppilaat toteuttivat lohen nousua ja elämää Oulujoessa eri vuodenaikoina esittävän seinämaalauksen. 30 metriä pitkä teos on tiettävästi pisin Oulussa tehty julkinen ja pysyvä seinämaalaus.

 

Lokakuun kuukauden kala - hauki

Kuukauden kala -sarjassa esitellään joka kuukausi kalalaji, jota tyypillisesti nousee tiettynä kuukautena Merikosken kalatietä pitkin.

Hauki_1280x720.jpg

Hauki on monelle tuttu laji sen levinneisyyden vuoksi. Sitä tavataan Suomessa lähes kaikkialla sisä- ja rannikkovesissä. Sen menestyksen takana on luonnollisten uhkien puute, tehokkaan saalistuksen mahdollistavat ominaisuudet ja edellytykset menestyä monenlaisissa ympäristöissä. Hauen pitkä ja kapea vartalo sekä lähellä pyrstöä olevat evät avustavat sitä nopeissa hyökkäyksissä saaliin kimppuun. Sen kyljet omaavat keltavihreän suojavärin, minkä kellertävät täplät muodostavat joskus raitoja. Humuspitoisissa vesissä hauki saattaa olla tummempi kuin muualla, mutta pääasiassa sen vatsa on vaalea ja selkä lähes musta. Tarkkoja hauen nousumääriä Merikosken kalatieltä ei ole kirjattu, mutta haukia kulkee aina silloin tällöin kalatietä pitkin.

 

Syyskuun kuukauden kala - siika

Siikakuva.jpg

Siika on ulkonäöltään hopeakylkinen, sukkulamainen ja harmaaeväinen. Pienen siian voi joskus sekoittaa muikkuun ulkonäöllisesti, mutta siian voi erottaa alaleukaa pidemmästä yläleuasta. Siikaa tavataan koko Suomessa niin merellä kuin sisävesissäkin. Vaellussiika on luokiteltu Suomessa erittäin uhanalaiseksi lajiksi. Oulun Energia istuttaa vuosittain miljoonia vastakuoriutuneita siianpoikasia osana kalaistutusvelvoitettaan. Tarkkoja nousulukuja siian nousuhalukkuudesta ei ole kerätty, mutta niitä nousee kuitenkin aina silloin tällöin Merikosken kalatietä pitkin.

Elokuun kuukauden kalat - harjus ja ankerias

Harjus_720x_405.jpg

Harjuksen tunnistaa varmimmin sen näyttävästä, harjamaisesta ja suuresta selkäevästä. Laji muistuttaa ulkonäöllisesti hieman siikaa sen sukkulamaisen ja virtaviivaisen olemuksen vuoksi. Sen vatsa on vaalea ja selkä tumma. Harjus on myös lohikala, jolta löytyy rasvaevä. Pohjois-Suomessa tavatut yksilöt ovat yleensä noin30-40cm pituisia, mutta etelämmässä ne saattavat olla 10cm pidempiä. Harjus on petokala, mutta sillä on kokoiselleen petokalalle epätyypillisen pieni suu. Siitä huolimatta harjus on monipuolinen ravinnon käyttäjä, sillä sen suun muoto mahdollistaa sekä pohjasta, että pinnasta syömisen.

 

Ankerias_720x405.jpg

Ankerias on helppo tunnistaa, sillä se eroaa ulkonäöltään paljon muista kalalajeista. Ruumiltaan se on pitkä ja käärmemäinen. Ankeriaan väri vaihtelee sen iän mukaan. Kasvuvaiheessa oleva ankerias on kellertävä, mutta sukukypsyyden saavutettuaan sen selän väri tummuu lähes mustaksi. Tavallisesti ankerias on pituudeltaan 30-100cm ja painaa 200-1500g. Ankeriaita ei usein nähdä kulkevan Merikosken kalatietä pitkin, mutta viime kesänä yksi urhea ankerias teki matkan kalatien läpi.

 

Heinäkuun kuukauden kala - merilohi

Lohi_720x405.jpg

Merilohi on vaelluskala, mikä tarkoittaa sitä, että ne viettävät pääosan elämästään meressä, mutta vaeltavat kutemaan jokiin. Lohesta tunnetaan kaksi ekologista muotoa – järvilohi ja merilohi. Järvilohet viettävät koko elämänsä sisävesissä, kun taas merilohet vaeltavat meriin. Lohi on hyvin saman näköinen kuin taimen, mutta sen erottaa helpoiten pyrstöstä ja täplityksestä. Taimenelta löytyy täpliä koko kyljeltä, kun taas lohella täplitys ulottuu yläruumiissa kylkiviivaan asti. Pyrstöissä taas ero on se, että lohella siinä on selvä lovi, kun taas taimenilla se on usein aivan tasapäinen. Lohella on usein tummanharmaa selkä, vaalea vatsa ja hopeahohtoiset kyljet. Koiraslohen erottaa naaraasta kutuaikana helposti alaleuassa olevasta koukusta.

Merilohi on yksi seuratuimmista kalalajeista Merikosken kalatiellä. Lohien nousumääriä on seurattu jo pitkään aina vuodesta 2004 asti. Vuosien varrella nousumäärät ovat olleet kasvavia. Erityisesti viime vuosi erottuu muiden joukosta ennätysvuotena, jolloin kalatietä pitkin nousi kaikkiaan 3870 lohta. Vuonna 2019 taas nähtiin kalatien historian vilkkain päivä, kun saman päivän aikana nousun teki peräti 245 lohta. Suurin kalatieltä noussut lohi taas oli hurjan 18 kilon painoinen.

Kesäkuun kuukauden kalat - lahna ja ahven

Lahna_720x405.jpg

Lahna on korkearuumiinen särkikala, joka on muodoltaan litteä ja korkea ja jolla on korkea selkäevä ja pitkä peräevä. Sen voi sekoittaa helposti samannäköisiin pasuriin ja sulkavaan. Lahnan erottaa esimerkiksi siten, että sen suomut ovat pienemmät kuin pasurilla, mutta suuremmat kuin sulkavalla. Koko on kuitenkin yksi yksinkertaisimmista ja helpoimmista tuntomerkeistä. Yli kilon painoiset lahnan näköiset kalat ovat aina lahnoja. Lahna on väriltään aluksi hopeinen, mutta vanhetessaan se on kuparinvärinen ja tummanpuhuva. Tavallisesti lahna on enintään kilon painoinen, mutta voi kasvaa jopa kuusikiloiseksi.

Vuosien varrella lahnaa on liikkunut runsaasti pitkin Merikosken kalatietä. Tarkkoja nousulukuja lahnojen liikkeistä ei ole kerätty, mutta varsinkin kesäkuussa useita lahnoja saattaa kulkea kalatietä pitkin joka päivä.

Ahven_720x405.jpg

Ahven on yleensä vihreäsävyinen ja tummilla pystyraidoilla varustettu kala, jonka vatsaevät ja pyrstö ovat punaoranssit. Tyypillisesti ahven on 15–30 sentin pituinen, noin 50–350 gramman painoinen. Ahven on Suomen yleisin kalalaji ja myös Suomen kansalliskala. Se on parvikala, joka liikkuu ja etsii ravintoa päivisin parvissa, mutta yöksi se menee yksin pohjalle kasvuston suojaan lepäämään.

Myös ahventa nähdään usein kulkemassa Merikosken kalatietä. Tarkkoja lukuja ahventenkaan liikkeistä ei ole kerätty, mutta sitä kulkee lähes päivittäin kalatietä pitkin erityisesti kesäkuussa.

Vastavirtaan nousee lohen suku

Lue sähköisestä esitteestä Oulujoen ”punaisen kullan” historiasta, kalatien rakentamisesta ja toiminnasta sekä siitä, miten seuraamme jatkuvasti kalatien läpikulkuliikennettä.

Elämyksiä kalojen ystäville

Merikosken kalatie on avoinna toukokuun alusta lokakuun loppupuolelle. Rannalla lohia ei kannata päivystää, vaan vedenalaista liikennettä voi seurata tuona aikana suureen suosioon nousseen nettikameran välityksellä ja se on nähtävillä myös Oulun Energia -mobiilisovelluksessa.

Kalatien yläpäässä Lasaretinsaaressa, Patosillan eli Lassinkallionsillan kupeessa sijaitsee tarkkailuhuone, josta avautuu näkymä veden alle akvaarioikkunan kautta. Tila on vuosittain avoinna yleisölle erikseen ilmoitettavina ajankohtina. Vallitsevan koronatilanteen vuoksi tarkkailuhuoneessa ei toistaiseksi ole mahdollista vierailla paikan päällä. Tiedotamme kuitenkin, mikäli tilanne sallii tarkkailuhuoneen avaamisen kävijöille. Kalojen nousua voi seurata turvallisesti etäyhteyksien kautta kalatien nettikamerasta.

Tarkkailuhuoneen sijainti kartalla.

""