Kärsivällisyyden korvikkeet

Moni ehkä kuvittelee, että kirjailijan ammattiin päästäkseen ihminen tarvitsee kärsivällisen luonteen, vaatiihan laajojen teosten kirjoittaminen istumalihaksia ja aikaa. Olen kuitenkin elävä esimerkki siitä, että kirjoja voi kirjoittaa vähemmälläkin mielenmaltilla. Se käy päinsä lähinnä siksi, että pidän työstäni. On helppoa olla kärsivällinen, jos ei kärsi.

Kun ihminen on introvertti ja viihtyy päänsisäisissä maailmoissa, hän voi tämän tästä pettyä siihen, ettei todellisuus mielen ulkopuolella toimi ajatuksen nopeudella. Johan minä ideoin talon remontin kuukausia sitten, vieläkö se tosiaan on kesken? Juurihan näin mielessäni, kuinka puhdas ruokapöytä olisi siivoamisen jälkeen – miten nuo likaiset astiat edelleen viruvat tuossa? Ajatuksissa kaikki sujuu sormia napsauttamalla. Vasta matka teoriasta käytäntöön on hidas ja vaivalloinen.

Joskus luulin, että kärsivällisyys on taito, joka kehittyy tilanteen niin vaatiessa. Oppiihan ihminen ajamaan pyörälläkin kun vain nousee satulaan! Kuvittelin, että minusta kypsyy pitkämielinen ja -pinnainen vanhempi, kunhan vain saan lapsia. Uskoin, että vanhan talon hankkiminen muuttaisi minut saman tien kiireettömäksi ja käytännölliseksi puuhailijaksi.

Tosiasiassa tulin asettaneeksi kärsimättömän ja epäkäytännöllisen ihmisen olosuhteisiin, jotka edellyttävät kärsivällisyyttä ja käytännöllisyyttä. Jos jotkin asiat tässä elämässä ovat pysyviä niin luonneviat.

Jotta en alituiseen kiukuttelisi, menettäisi elämäniloani tai aiheuttaisi lähipiirille kohtuutonta haittaa, minun oli pakko opetella kärsivällisyyttä korvaavia strategioita. Jaan ne nyt siinä toivossa, että teistä löytyy malttamattomia kohtalotovereita, jotka jaksavat kuitenkin lukea kolumnin loppuun.

Jos kärsivällisyyttä tarvitaan vallitsevien olosuhteiden sietämiseen, kannattaa heittäytyä hankkeeseen, joka varastaa keskittymisen. Kunnostusprojektin keskeneräisyyttä tai muutakaan elämän epätäydellisyyttä tuskin huomaa, jos mieli askartelee kiinnostavan projektin parissa. Myös koukuttavat televisiosarjat voivat luoda riittävän vastapainon editoimattomalle ja hidaskäänteiselle todellisuudelle.

Jos kärsivällisyyttä vaaditaan epämieluisan työn jatkamiseen, on syytä siirtää huomio olosuhteisiin ja tehdä niistä mahdollisimman miellyttävät. Kun kiskoo tikkailla hankalassa asennossa pieniä nauloja kattohirsistä, on valittava paras radiokanava ja satsattava herkullisiin eväisiin. Kun täytyy tehdä vuoden viidestoista apurahahakemus, sitä voi viilata yhtä lailla kahvilassa latten ja leivoksen kera – edellyttäen, että edellisestä myönteisestä apurahapäätöksestä on riittävän vähän aikaa.

Mieltä voi huijata myös tarjoamalla sille valmistumisen korvikkeita. Jaksan taideromaanien pitkiä kirjoitusprosesseja, koska kehittelen niiden lomassa kevyempiä viihderomaaneja, jotka syntyvät nopeammin. On yllättävän vähän väliä sillä, käykö uusimassa verokortin ja siivoaako sen keittiön pöydän vai viekö koko talon remontin päätökseen. Mielelle riittää, että se saa vetää viivan jonkin listalla roikkuneen asian yli.

Harhautusten jälkeen kärsimätönkin ihminen suhtautuu lempeämmin todellisuuteen, jota muutetaan vain hiellä, toistolla, epämukavuuden sietämisellä ja vuosien vaivannäöllä. Ellei hän sitten karkaa takaisin ajatusten ja ideoiden maailmaan, jossa kaikki oli valmista jo eilen.

Pauliina Vanhatalo