Hakaten ja potkien

Ilmaan singahtaa pilvi kimaltavia sirpaleita, kun Paavo Hahtolan hakku uppoaa jäiseen kielekkeeseen 20 metriä lumisen metsämaiseman yläpuolella.

TEKSTI: Antti Leikas KUVAT: Seppo Kolehmainen ja Oulun kiipeilyseura

Kiiminkiin johtavan Alakyläntien varressa seisova jäinen torni on hätkähdyttävä, lähes sadunomainen näky kirkkaana pakkaspäivänä. Tornin seinällä painovoimaa uhmaavat tummat hahmot hakkaavat ja potkivat muhkuraisen jään pintaa kavutessaan kohti huippua.

”Tämä on sellaista ronskia hommaa”, toteaa Paavo Hahtola, Oulun kiipeilyseuran puheenjohtaja.

Pohjois-Suomen komein luonnonjää kiipeämistä varten löytyy Posion Korouomasta, jonne matkaa tulee Oulusta yli 200 kilometriä. Siksi läheltä löytyvä harjoittelupaikka on ollut kiipeilyn harrastajille tärkeä ja arvokas.

”Seurassa on reilut parisataa jäsentä, joista 20–30 kiipeää jäällä ihan tosissaan”, Paavo Hahtola arvioi. ”Ja ainakin toinen mokoma on kokeillut tätä.”

Hahtolan mukaan jääkiipeilyn viehätys piilee jään erityisyydessä. ”Se on ihan omanlainen elementti. Ja luonnosta löytyvät jääputoukset ovat upeita eräretkeilykohteita. Kun talvella kiipeää pimeässä ja kylmässä ja sitten pääsee illaksi leirin lämpöön kuivattelemaan, niin fiilikset on aika kohdillaan.”

Jääkiipeilyyn tarvittavat varusteet ovat kohtalaisen yksinkertaiset. ”Kaksi hakkua, jääkiipeilykengät ja jääraudat kenkiin. Valjaat ja kypärä, ja tietenkin kunnolliset ulkoiluvaatteet. Niitä saa olla reilusti, sillä kylmää hommaa tämä useimmiten on”, Hahtola kertaa.

Tornin runkona toimii vanha nosturi, jonka ympärille on kiedottu paperikonehuopaa. ”Sitten ei tarvitakaan kuin vettä ja sähköä”, Paavo Hahtola kertoo. ”Oulun Energian tuki on ollut ihan ykkösjuttu – ilman sitä ei tornia olisi.”

Yhdistys on saanut sekä rahallista tukea että konkreettista apua – paikalle vedettiin sähköjohto viime vuonna. Parantuneiden olosuhteiden ansiosta Oulun kiipeilyseura isännöi tornillaan jääkiipeilyn SM-kisat helmikuun lopulla. Lisää jääkiipeilystä osoitteessa www.oulunkiipeilyseura.fi.