Kaukolämpötoiminnan alku oli vaatimaton, ja 50 vuodessa on ehtinyt tapahtua paljon. Toiminta alkoi kuitenkin laajeta lupaavasti jo ensimmäisten vuosien aikana. Kaukolämpötoiminta aloitettiin Oulussa rakentamalla Myllytullin lämpökeskus, joka oli ensimmäinen kiinteä lämpökeskus ja jota käytettiin kymmeniä vuosia. Tätä ennen lämmitys hoidettiin kahdella siirrettävällä lämpökeskuksella. Verkostoa rakennettiin Kasarmintien toimipaikasta Oulun Kasarmialueelle ja Isokatua myöten kohti kaupungin keskustaa.

Kesällä 1969 Oulun Energiaan palkattiin ensimmäisen kerran kaukolämpöhenkilöstöä. Tuolloin Oulun Energia tosin tunnettiin vielä nimellä Oulun kaupungin sähkölaitos. Kaukolämpö oli käytössä jo muutamassa etelän kaupungissa, ja siirtoaineena toimi aluksi höyry. Helsingissä höyryllä lämmitettiin jo vuonna 1952. Myöhemmin käyttöön vakiintui kuuma vesi kaikkialla Suomessa.

Useat oululaiset pientaloalueet saivat kaukolämmön 1970-luvulla.

Kaukolämpötehoa 600 megawatin edestä

Vuoden 1969 loppuun mennessä kaukolämpöasiakkaita oli kolme. Tuolloin asiantuntijat arvioivat kaukolämpötehon yltävän Oulussa parhaimmillaan 60 megawattiin: nykyään se on noin 600 megawattia, ja kaukolämpöasiakkaita on yli 10 300. Vuoden 1971 loppuun mennessä jo 54 kiinteistöä lämmitettiin kaukolämmöllä. Toppila 1, CHP- eli sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitos, otettiin käyttöön vuonna 1977. Voimala tarjosi tuolloin kaupungille modernin energiaratkaisun.

Valtaosa Oulussa käytettävästä kaukolämmöstä on jo pitkään ollut peräisin Toppilan voimalaitoksesta. Voimalaitosyksikkö on käytössä edelleen, mutta se poistuu käytöstä kesällä 2020. Rakennamme parhaillaan Laanilan teollisuusalueelle Ouluun uutta biovoimalaitosta, joka alkaa tuottaa sähköä ja kaukolämpöä korvaten Toppila 1 -voimalan kapasiteetin. Investoinnilla on suuri merkitys matkallamme kohti Oulun Energian 100 % hiilineutraalia energiantuotantoa 2040-luvulla.

Toppilan voimalaitos vuonna 1977.