Kaukolämmöstä on moneksi

17.01.2019 - 09:07

Teksti Kari Arokylä | Kuvitukset Mikko Walamies

Tietokoneen näytöllä vilahtelee lukuja ja kaavioita, jotka kertovat ajantasaisesti kaiken tietämisen arvoisen Oulun Energian kaukolämpöverkon tilasta. Loppusyksyn iltapäivänä on parisen astetta lämmintä. Näyttöä katsoessa melkein tuntee, että lämmön tuotanto ja jakelu pyörähtelevät kaikessa rauhassa – koneistosta ei vielä tarvitse ottaa läheskään kaikkea irti.

Kaukolämmön mielikuva voi monien ajatuksissa olla vanhahtava ja jäyhä. Sitä kuitenkin yleisesti pidetään luotettavana lämmitysmuotona, eikä kaukolämmön tärkeyttäkään oikein voi kiistää. ”Vilun ja nälän torjunta ovat ihmisen perustarpeiden tyydyttämistä. Me huolehdimme tuosta ensiksi mainitusta”, tuumii Oulun Energian lämpöpalvelujen johtaja Kimmo Alatulkkila.

Alatulkkila on jyrkästi eri mieltä kaukolämmön vanhakantaisuudesta. Hänen mielestään kysymyksessä on mitä nykyaikaisin tapa torjua kylmyyttä. Kaiken lisäksi kaukolämpö on mainio alusta, jonka päälle voi rakentaa monenlaisia palveluja. ”Se on kuuminta hottia”, kiteyttää Alatulkkila.

Viidenkymmenen vuoden historia

Kuunnellaan Kimmo Alatulkkilan perustelu hieman myöhemmin, mutta muistellaan ensin hetki, kuinka kaukolämpötoiminta Oulussa alkoi. Saattaa tuntua, että kaukolämpö on ollut olemassa iät ja ajat. Näin ei kuitenkaan ole, sillä sen historia yltää Oulussa vain vajaat viisikymmentä vuotta taaksepäin.

Kaukolämpö otti ensimmäiset askeleensa Oulussa vuonna 1969, kun Oulun Energiaan perustettiin kaukolämpöosasto ja nykyisen Tulliväylän viereen sijoitettiin siirrettävä lämpökeskus. Siitä lähti lämpöverkko, joka oli kilometrin mittainen. Verkko ylsi Intiön kasarmille ja Åströmin nahkatehtaan kiinteistöihin, joita silloinen Enko Oy hallinnoi.

Ensimmäisestä kaukolämpöasiakkaasta vallitsee hieman eriäviä käsityksiä, mutta joko Intiön kasarmi tai Enko Oy se oli.

Vuonna 1969 Oulun Energia rakensi myös ensimmäisen kiinteän lämpökeskuksensa Kasarmintien varteen vanhan vesivoimalaitoksen yhteyteen. Myllytullin lämpökeskus oli käytössä neljäkymmentä vuotta – viimeiset vuodet lähinnä varalaitoksena. Nyt samassa rakennuksessa toimii muun muassa taide- ja tapahtumatila Voimala 1889.

Kaukolämpöverkkoa jo 900 kilometriä

Siirrettävästä lämpökeskuksesta ja kilometrin mittaisesta kaukolämpöverkosta alkanut kokonaisuus on vuosien mittaan kasvanut ihan erilaisiin mittoihin. Katsotaanpa Oulun Energian lämpöpalveluiden johtajan Kimmo Alatulkkilan kanssa järjestelmän strategisia mittoja ja tietoja.

”Tätä nykyä kaukolämpölinjan pituus Oulussa on noin 900 kilometriä. Kaukolämmön piirissä on noin 150 000 oululaista. Verkko kattaa kaupungin keskusta-alueen, ison osan suurimmista asuinalueista ja ulottuu myös muun muassa Haukiputaalle, Oulunsaloon ja Kiiminkiin”, hän selvittää.

Oululaisen kaukolämpöjärjestelmän erikoisuus on Laanilassa sijaitseva lämpövarasto, jota käytetään lämmönhankinnan optimointiin ja varalämmön lähteenä. Kallioon louhittu varasto pitää sisällään vettä peräti 150 000 kuutiometriä. Kaukolämpöputkissa kiertää jatkuvasti 36 500 kuutiometriä vettä.

Jos putket ovat oululaisen kaukolämpöjärjestelmän verisuonet, niin sydän on Toppilan voimalaitos. Sen osuus Oulun Energian vuotuisesta lämmöntuotannosta on yli 60 prosenttia. Laanilan ekovoimalaitos vastaa reilusta 20 prosentista ja ostot teollisuudelta noin 15 prosentista. Jäljelle jäävät prosentit kattavat neljä lämpökeskusta.

Työnjako vaihtelee

Kimmo Alatulkkila huomauttaa kuitenkin, että työnjako lämpöä tuottavien yksiköiden välillä vaihtelee kovasti vuodenajan mukaan.

”Talvisin Toppilan voimalaitos vastaa kaukolämmön tekemisestä lähes yksinään. Kovilla yli 20 asteen pakkasilla lämpökeskukset ovat tarvittaessa sen tukena. Kesäisin Toppila ei tuota lämpöä lainkaan. Silloin pääosassa on Laanilan ekovoimalaitos. Teollisuudelta ostettavan lämmön osuus taas liikkuu 0–65 prosentin välillä, ajankohdasta riippuen”, hän laskeskelee.

Alatulkkila kiittelee kaukolämpöyhteistyötä teollisuuden – tässä tapauksessa Stora Enson – kanssa. Hän toteaa, että teollisuuden ylijäämälämmön hyödyntäminen nyt toteutettavalla tavalla on kaikkien osapuolten kannalta hyödyllistä.

Parhaillaan rakenteilla olevasta Oulun Energian biovoimalaitoksesta tulee valmistuttuaan kaukolämpötuotannon uudeksi sydämeksi. Samalla Toppilan voimalaitoksen merkitys pienenee; sen ykkösyksikkö poistuu pian varsinaisesta käytöstä saavutettuaan elinkaarensa pään. Biovoimalaitos nousee Laanilan teollisuusalueelle ekovoimalaitoksen viereen.

Suunnitteilla paljon uutta

Mitä Kimmo Alatulkkila sitten tarkoitti sanoessaan kaukolämmön olevan erinomainen alusta erilaisille palveluille?

Ensiksi Alatulkkila nostaa esille kaksisuuntaisen kaukolämmön. Hänen mukaansa olisi jo lähitulevaisuudessa täysin mahdollista, että kaukolämpöasiakkaat paitsi ostavat myös myyvät lämpöä. Tässä hyödynnettäisiin muun muassa rakennusten viilennyksestä syntyvää hukkalämpöä.

”Hukkalämpö käytettäisiin ensisijaisesti kiinteistön omiin tarpeisiin, mutta sen voisi ajaa myös kaukolämpöverkkoon”, hahmottelee Alatulkkila.

Myös kaukolämmön viileämpää paluuvettä voitaisiin käyttää hyväksi. Alatulkkila puhuu niin sanotusta hybridilämmityksestä. Siinä paluuvesi toimisi siemenlämpönä. Rakennuksen varsinaisesta lämmityksestä vastaisivat erilaiset pumppuratkaisut.

Entäpä olosuhteiden tarjoaminen palveluna? Asiakas määrittelisi millaisissa olosuhteissa – muun muassa lämpötilan puolesta – hän haluaa asua tai toimia ja maksaisi sen mukaan. Palveluntarjoaja räätälöisi olosuhteet täsmälleen halutuiksi.

Lämpöpalvelujen johtaja Kimmo Alatulkkila muistuttaa vielä, että monenlainen uuden kehittäminen ei hetkauta perusasioita mihinkään: kaukolämpö on vaivaton, luotettava ja ympäristöystävällinen lämmitysmuoto. Ja Oulussa sen hinta on kaiken lisäksi yksi Suomen edullisimmista.


Kaikki uutiset