"Mitä se Energia jätteiden kanssa alkaa touhuta?"


Noin kaksi vuotta sitten kuulin, että työnantajallani Oulun Energialla on suunnitelmissa tehdä selvitys jätteiden lajittelulaitoksen rakentamisesta. Syntypaikkalajiteltu ja polttokelpoinen jäte lajiteltaisiin koneellisesti ennen polttoa. Ajattelin heti, että tämäpä mielenkiintoista. Ilmoittauduin vapaaehtoiseksi hankkeen esiselvitykseen. Kollega sanoikin, että minulla on nuo jätteet lähellä sydäntä. En tiedä, mutta pieni maailmanparantaja minussa asuu.

Ryhdyimme selvittämään asiaa ja laskemaan hankkeen taloudellisia edellytyksiä eri asiantuntijoiden kanssa. Oulun Energian kahden hengen projektiorganisaation tueksi haettiin apuja muun muassa Itävallasta ja paikallisilta jätehuollon asiantuntijoilta. Aika pian kävi selväksi, että biojätteillä tahriintunut materiaali on jatkokäytön kannalta, oli se sitten energiana tai materiaalina hyödyntämistä, liian huonolaatuista. Rakennustyömailta tuleva sekajäte, kotitalouksien peräkärrykuormat sekä kaupan ja teollisuuden jätteet sen sijaan sisältävät biojätettä hyvin vähän tai eivät lainkaan. Laitosmaisella lajittelulla siitä voisi saada talteen hyvälaatuista kierrätysmateriaalia, kuten muovia, kuituja ja metallia sekä kierrätyspolttoainetta (SFR).

”Onhan sitä poltettu jo 6 vuotta”

Miksi Oulun Energia sitten lähtee mukaan kiertotalouteen? Oulun Energia on aikanaan päättänyt lähteä mukaan yhdyskuntajätteen käsittelyyn investoimalla Laanilan ekovoimalaitokseen, joka valmistui vuonna 2012. Meillä on siis oma voimalaitos, jossa voimme hyödyntää energiaksi kaiken sellaisen materiaalin, jota ei voi kierrättää. Esimerkkinä tulee mieleen varsin yksinkertainen asia: rikkinäinen kenkä. Kenkä on usein tehty monista eri materiaaleista yhteen liimaamalla. Kotona sitä on todella vaikea purkaa osiin ja lajitella. Edes murskaamalla ja optisesti eri materiaaleja erottavalla laitteistolla on haastavaa saada nuo materiaalit erikseen ja kiertoon. Tällainen eri materiaalien seos on viisain hyödyntää energiaksi.

Meille on valmistumassa uusi Laanilan biovoimalaitos, joka voi käyttää polttoaineenaan puun ja turpeen lisäksi noin 20 prosenttia kierrätyspolttoainetta eli SRF:ää. Voimalaitos tuottaa sähköä ja kaukolämpöä paikallisesti oululaisille. Lajittelulaitoksesta tullaan saamaan erottelulla laatukriteerit täyttävää kierrätyspolttoainetta rakennusjätteestä sekä kaupan ja teollisuuden jätteestä.

Näen myös, että Oulun Energian on edelläkävijänä oltava mukana kiertotaloudessa. Kierrätysmateriaalien markkinat tulevat luultavasti kasvamaan, ja miksipä emme olisi mukana kasvattamassa liiketoimintaamme tähän suuntaan. Laskelmien mukaan lajittelulaitokselta on mahdollista saada materiaalikiertoon jopa 20 prosenttia sisään tulevasta jätteestä.

Kotona tehtävä lajittelu on tärkeää

”Ei meillä synny biojätettä.” Tätä kuulee välillä. Ilmeisesti näissä talouksissa ei juoda kahvia, ei syödä hedelmiä tai kasviksia eikä niissä asu lapsia. Yhdyskuntajätteelle kotilajittelu on tehokkainta. Olisihan se hienoa, jos pystyisi elämään siten, että jätettä ei synny lainkaan. Zero waste -toimintamallia ovat jo muutamat rohkeimmat kokeilleetkin. Keskiverto suomalainen, joka tuottaa vuodessa noin 300 kiloa jätettä, tuskin on valmis muuttamaan ajattelumaailmaansa silmänräpäyksessä. Ei ole mielestäni kuitenkaan kohtuutonta vaatia ihan peruslajittelua kotona: lehdet, pahvi ja kartonki, lasi, metalli sekä vaaralliset jätteet omiin astioihinsa. Itselläni kierrätettävien listaan kuuluu myös muovipakkaukset ja biojäte.

Lajittelua voisi verrata kuluneeseen sanontaan ”pienistä puroista kasvaa suuri virta”. Jokaisen panos on lajitella kiertoon oma pieni osuutensa – purot. Näistä puroista kasvaa suuri kierrätysmateriaalien virta. Itse saan olla rakentamassa joen sivuhaaraa, eli lajittelulaitosta. Tässä tapauksessa emme saa päästää tätä virtaa mereen, siellä on jo roskaa riittävästi. Päättäjien ja yritysten on rakennettava virran päähän pato, joka tässä tapauksessa on kierrätysmateriaaleista uusia tuotteita valmistava yritys. Tällä tavalla saadaan kiertoTALOUTTA.