Kirkas piste pohjoisen kartalla

Yhdysvaltojen länsirannikolla Seattlessa on avattu uusi Pohjoismaiden museo. Katson lehtikuvaa sen seinällä olevasta valtavasta kartasta. Siihen on merkitty muutamia kaupunkeja. Pohjois-Ruotsissa näyttää olevan Uumaja, mutta Oulu taitaa puuttua kokonaan.

Harmittaa. Miksi Oulua yli puolet pienempi Uumaja on päässyt kartalle? Millä perusteella valinta on tehty?

Sama tunne iskee kansainvälisiä säätiedotuksia tai lentoyhtiöiden lehtiä katsellessa. Moni haluaa katsastaa, onko kotipaikka tai edes Suomen pääkaupunki Helsinki merkitty karttaan. Se tuntuu oudon tärkeältä.

Nimi sääkartoilla tai lentoyhtiölehdessä on yksi signaali näkyvyydestä. Joskus asia on sattuman kauppaa, mutta joskus se kertoo aidosti kaupungin maineesta ja vetovoimasta. Suomessa sanonta ”olla kartalla” tarkoittaa, että joku on hyvin perillä asioista.

Historiallisissa kartoissa Oulu ja Oulujoen seutu olivat usein selvästi merkittyjä. Kaupunki oli silloin pieni, mutta näkyminen perustui todennäköisesti suurempaan merkitykseen. Maailman laivastot tarvitsivat tervaa ja Oulu oli yksi maailman tervakaupan keskuksista. Oulu oli tärkeä paljon Perämerta kauempana ja se kannatti merkitä karttaan.

Kaupungin koko ei siis suoraan kerro kuinka näkyvä se on. Sama pätee karttoihin, myös niissä näkymistä ohjaavat joskus muut tekijät kuin pelkkä asukasluku. Yhtä lailla kyse on kaupungin merkittävyydestä. Joku ihminen jossain yksinkertaisesti päättää, mitkä paikkakunnat mainitaan ja mitkä ei.

Museon tai lentoyhtiön kartalta pois jäämisen voi vielä kestää. Mutta entä jos sama ihminen, joka päätti kartasta, tekisi päätöksen yrityksen uuden tutkimuskeskuksen sijainnista tai miettisi perheelle lomakohdetta? Silloin puhutaan paljon suuremmista asioista.

Huomio on tärkeä myös seudun omille asukkaille. On mukavampi olla jostain kotoisin kuin ei mistään. Oman kotiseudun näkyminen ja ulkopuolinen huomiointi vahvistaa tervettä ylpeyttä ja luo uskoa tulevaisuuteen.

Kannattaa siis seurata tarkasti, milloin ja missä yhteydessä Suomi tai Oulu mainitaan. Ne hetket muokkaavat mielikuvia, jotka elävät hämmästyttävän pitkään. Niiden samojen mielikuvien perusteella ihmiset tekevät elämänsä tärkeitä valintoja ja päätöksiä.

Jokaisen eteenpäin pyrkivän kaupungin ja seudun kannattaa siis pitää ääntä itsestään. Hyvä kello kuuluu kauas, jos kelloa jaksaa kilistää. Onnistuminen on tietysti vaikeaa, mutta tumput suorana hiljaa seisoskelu ei tässäkään ole toimiva resepti.

Joten mieti, kun seuraavan kerran hymähdät ajatukselle Skandinavian pohjoisesta pääkaupungista tai hämmästelet Oulun halua tulla Euroopan kulttuuripääkaupungiksi vuonna 2026. Siinä etsitään omalle äänelle lisää voimaa. Kuoroon voi tietysti ehdottaa muitakin ääniä.

Todellisuus on onneksi lohdullinen. Öinen satelliittikuva Pohjois-Euroopasta kertoo, että Seattlen museon kartta on väärässä. Oulun seutu ja koko Perämeren kaari erottuu kuvassa loistavan kirkkaana. Kunpa yhä useampi maailmassa tietäisi sen.

Pekka Timonen