Turvetuotantoalueista lintujärviksi

Suoasiantuntija yhdistää työssään ympäristö- ja elinkeinointressit.

TEKSTI: Katariina Parhi KUVAT: Kati Leinonen

Kevättuuli puhaltaa kylmästi käsiin Miehonsuon puuttomalla turvetuotantoalueella. Vuoden Oulun Energialla resurssivastaavana työskennelleen Minna Arolan tarkoituksena on lennättää ilmaan kopteri, jonka avulla näkee hyvin niin käytöstä poistetut kuin vielä tuotannossa olevat alueet.

Kopteria käytetään pääasiassa vesiensuojelurakenteiden tarkastamiseen, ja keväisin seurataan tulvatilannetta vaikeakulkuisilla alueilla. Alueiden valvonta on keskeinen osa turvetuotannon ympäristönsuojelutyötä. Arolan työnkuva kattaa koko tuotannon elinkaaren aina maan hankinnasta luvitusten kautta alueiden luovutukseen.

Miehonsuo on tuotannon loppuvaiheessa ja alueella näkee tuotantokaluston ja aumojen lisäksi muun muassa kasvittumis- ja lannoitekokeiluja – soiden uusia käyttötapoja kehitetään koko ajan. Pajuviljelmien takana kaakattavat muuttolinnut. Niitä lentää tiuhaan tahtiin alueelle perustetun kosteikon yllä, mutta lajit jäävät arvoitukseksi.

”Voi kun minä olen insinööri”, Arola parahtaa.

Luonnossa liikkuminen on Arolalle mieluista puuhaa. Kesäisin maastossa kulkiessa voi nauttia monipuolisista maisemista kasveineen ja voipa eteen tulla jopa suurpetojen jälkiä.

Peltoja ja kosteikkoja

Myös neuvottelut maanomistajien kanssa kuuluvat Arolan työhön. Hauskoihin hetkiin lukeutuvat erään maanomistajan haitarimusisointi sekä käynti Ranuan hillamarkkinoilla. Arola keskustelee neuvotteluissa vuokrausten ja hankintojen lisäksi esimerkiksi siitä, hyödynnetäänkö tuotannosta poistunut turvealue metsäksi, pelloksi tai kosteikoksi. Samoin vesiensuojelurakenteiden kuten patojen jatkokäyttöä Arola miettii yhdessä omistajien kanssa.

”Erilaisten intressien yhteensovittaminen on työssäni keskeistä”, hän kertoo.

Hyvänä esimerkkinä monipuolisesta tuotannon jälkeisestä käytöstä on Rantsilan Kurunnevan alue, joka on nykyään virkistys- ja viljelykäytössä. Ympäristötietoisuus on kasvanut maanomistajienkin keskuudessa, ja monet arvostavat kosteikkoja, jotka ilahduttavat paitsi lintuja ja muita vesistöissä viihtyviä eläimiä, myös metsästäjiä.

Soiden käyttöön liittyy monenlaista asiantuntijatyötä. Tällä hetkellä Arola on mukana Sulfa II –hankkeessa, jonka tarkoituksena on kehittää menetelmiä, joiden avulla voidaan pienentää riskiä turvetuotantoalueilta lähtevien happamien vesien osalta.

Ennaltaehkäisy on tärkeää: ”Happamoitumisprosessi on hankala pysäyttää, kun se käynnistyy”, Minna Arola sanoo.