Jätteistä kaikki hyöty irti

Nyt on sitten lopultakin päätetty rakentaa jätteitä polttoaineenaan käyttävä voimalaitos Ouluun. Hanke on ollut vireillä vuodesta 2002 asti. Hankkeesta on valitettu ja sen vuoksi sitä on käsitelty eri oikeusasteissa useaan otteeseen.

Oikeusvaltiossa asiat päätetään demokratian pelisääntöjen mukaisesti. Joskus kuitenkin pistää miettimään onko demokratia, niin kuin suomen kielen sanakirjassa sanotaan, kansan- valtaa. Ja onko kansanvalta todellakin sitä, että enemmistön tahto toteutuu? Toimiiko kansanvalta siinäkin tapauksessa, jos yhteisesti sovitusta asiasta hyvin pieni vähemmistö on eri mieltä ja jarruttaa hanketta vuosikaupalla?

Suomessa jätteiden energiakäyttöön on suhtauduttu epäilevämmin kuin esimerkiksi Ruotsissa. Yhtenä pelotteena on ollut mielikuva saastuttavasta ja meluavasta jätteen- polttolaitoksesta. Pelko on kuitenkin turha, sillä kokemukset muualta Euroopasta ovat erinomaiset. Monista muista savupiipuista – jopa omakotitalojen – pölähtelee paljon saas- teisemmat savupilvet kuin jätevoimalaitoksen, jossa kaikki tekniikka ja toiminta on hyvin suunniteltua, ympäristöön liittyvät määräykset tiukkoja ja valvonta tehokasta.

Jätteenpolton vastustajat ovat pelänneet, että polttamalla jätteistä päästään liian helposti eroon ja kierrätys vähenee tai loppuu kokonaan. Ruotsissa ainakaan niin ei ole käynyt. Siellä kierrätys on hyvin organisoitua ja tehokasta ja vain kierrätykseen kelpaamaton jäte poltetaan.

Me suomalaiset kasvatamme kaatopaikkojamme samaan tahtiin kuin italialaiset tai portugalilaiset: kymmenestä jätepussista reilusti yli puolet päätyy kaatopaikalle. Saksalaiset ovat jämptimpää kansaa, vain joka kymmenes roskapussi viedään kaatopaikalle. Ruotsissa, Tanskassa, Saksassa ja Hollannissa jätteiden poltto on yleistä, mutta samaan aikaan myös kierrätysmateriaaleja saadaan hyvin talteen.

Yhdyskuntajätettä syntyy Suomessa vuosittain lähes kolme miljoonaa tonnia. Henkeä kohden laskettuna se tekee noin 520 kiloa. Määrä on koko ajan ollut mieluimmin nouseva kuin laskeva. Uusi jätedirektiivi astuu voimaan vuonna 2016 ja silloin myös meidän suomalaisten on pantava stoppi nykyiselle kaatopaikkakulttuurillemme.

Ympäristökasvatus aloitetaan nykyään jo päiväkodissa. Monessa lapsiperheessä jätteiden oikeaoppinen lajittelu on käynnistynyt lasten vaatimuksesta. Tulevaisuuden aikuiset ovat meitä valveutuneempia. Heillä ovat asenteet kohdillaan ja asiallinen jätteiden käsittely ja kierrätys normaalia jokapäiväistä arkielämää. Muna voi sittenkin olla kanaa viisaampi!

Lämpimiä kesäpäiviä

Mali Seppälä